Eilen oli opinnäytetyöseminaari ja kypsyysnäyte koululla. Ne meni molemmat hyväksytysti läpi mikä tarkottaa sitä, että mä saan tradenomin paperit 30.5. Eli mun opiskelijaelämä on loppu kohta... En oo vielä miettiny tarkemmin mitä teen tälle blogille; vaihdanko vaan sen nimeä vai lopetanko kokonaan. En tiedä.

Eilen kun ilmotin äipälle mun valmistujaisjuhlista, sain taas kerran huomata miten ihmiset on rahanperään ja katkeria kun eivät sitten sitä saa. Nyt en puhu meidän äipästä, vaan mun enon vaimosta. Sillon maaliskuun alussa kuollut täti on miehensä kanssa testamentannu koko omaisuutensa mulle ja kolmelle muulle kummitytölleen. Mun kummivanhemmilla ei oo omia lapsia. Nyt kun on mennyt kaikille kummitädin ja kummisedän sisaruksille ja meille testamentissä mainituille tieto testamentista ja sen hyväksymiskirje, enon vaimo oli meidän äipälle sanonu että "no, siinähän maksaavat veroja sitten."

Mun mielestä toi on tosi katkeraa. Niillä on itellään rahaongelmia ja ois vissiin enon vaimo halunnu saada niihin helpotusta sitten ku mun kummisetä potkasee tyhjää. Se ihan varmasti odotti saavansa perintöä. Mua pisti tommonen kommentti kyrsimään. Eikö sitä voi olla iloisia toisten puolesta vaan pitää olla kyrpiintyny siitä ku ei ite saanu? Ja sitä paitsi mun kummisetä on vielä elossa ja tulee luultavasti olemaan vielä jonki aikaa, eli sitä perintöä ei ois todellakaan tullu ihan heti.

Vitsi meidän suku voi olla v-mäinen. Onhan se ollu jo monta vuotta selvillä kun ovat tapelleen mummon ja papan perinnöstä. No anyway, mulle tulee 25% perinnöstä joka tapauksessa jossain vaiheessa tulevaisuudessa...