Kävin viime perjantaina hautaamassa sedän vaimon eli mun tädin, joka kuoli pitkään kärsittyään haimasyöpään alle 60-vuotiaana. Kappelissa yritin olla itkemättä, vaikka kaikki muut ympärillä itki. Edessä istuvan naisen n. 2 cm pitkä vaakatasossa sojottava poskikarva ja sen tuijottaminen autto yllättävän hyvin. Oli kiva nähdä sukulaisia, vaikka tilaisuus ei ihan kaikkein parhain kuulumisten vaihtamiseen ollu... Tapasin ekan kerran mun serkun jonka olemassa olosta oon tienny alle 5 vuotta. Toi meidän iskän suku on vähän ollu pimeenä mulle, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa aueta.

Nyt sain vajaa tunti sitten tekstiviestin iskältä. Mun äitin sisko, mun täti, mun kummitäti, on kuollut. Taas joutuu hautaamaan tädin. Ellulla oli 40-vuoden tupakoinnin jälkeen keuhkosyöpä, joka havaittiin sen verran myöhään, että se oli kerinny levitä jo aivoihin. Mutta Ellu kuoli sydämen pysähdykseen, ei siihen syöpään. Luultavasti kaikki ne hoidot oli heikentäny sitä niin paljon.... Ja äiti vasta jutteli sen kanssa sunnuntaina... Ellu alle 60-vuotias kanssa.

Kukahan menee seuraavaksi?? Setä joka sairastaa leukemiaa??