Mun elämässä on nyt tapahtunut kaikennäkösiä muutoksia, joitten vuoksi päätin aloittaa uuden blogin ihan uudella nimellä mun uudesta elämästä. :) Eli tervetuloa: http://fin-sou-uk.vuodatus.net ! Siellä ei sitten enää puhuta nimimerkeillä ja lempinimillä vaan kaikki on kaikki on niinkuin todellisuudessa on tapahtunut.

Tähän blogiin en siis tämän viestin jälkeen kirjoita enää mitään.

Nimittäin mun opiskelijaelämä. Eilen sain tutkintotodistuksen käteeni, niin suomen kuin englanninkielisenä, eli eiköhän se sitten ollu siinä. Jotenki on vaan vaikeeta vieläki tajuta etten mä oo enää opiskelija. Oonko mä nyt sitten työssäkäyvä aikuinen?? Ei todellakaan tunnu siltä.

En tiedä mitä teen blogille, koska sen oli tarkotus keskittyä kaikkeen mitä mun opiskeluaikanani tapahtuu, ei sen jälkeen. Ehkä lopetan kokonaan tai sitten vaihdan sen nimeä; jos se on mahdollista niin ettei mun aikaisemmat kommentit poistu.

Eisa ja Tuulikki on tulossa tänään mua juhlistamaan. Mulla on hirveesti vielä leipomista ja kokkausta jäljellä, mut ei voi mitään. Nytkin on kinkkupasteijat uunissa. Mansikka-suklaamuffinsit paistoin jo eilen ja tarkotus oli paistaa vielä kinkku-ananas-fetamuffinsit kanssa mutta kun loppu vehnäjauho ja en jaksanu enää toista kertaa lähtee kauppaan hakemaan täydennystä tavaroihin. =)

Ehkä mä vedän tän tarjoilupuolen hiukan yli, onhan meitä vaan kolme, mutta kerran elämässähän sitä valmistutaan tradenomiksi ja niin harvoin mäki saan toisille kokata ja tehdä kaikkea hyvää. Eiköhän se oo tässä tapauksessa ihan hyväksyttävää vetää vähän yli, kun ei kerran mitään kunnon juhliakaan pidetä.

Ja kun ei ole kunnon juhlia, ei niitä lahjojakaan tänne päin oo tulossa. Tosin mä sain jo aivan superhyvän lahjan porukoilta; uuden tietokoneen. =D En vois muuta haluta. Ja töistä sain 100€:n matkalahjakortin, tosin se ei ollu valmistujaislahja vaan ihan yksinkertaisesti siitä että me oltiin vaan koko maan parhaita myyjiä. =D

Mä luultavasti vielä raportoin tän illan ja mitä sillon tapahtu; kuuluuhan valmistujaisetki vielä opiskelijaelämään. Sen jälkeen voi olla että tämä blogi hiljenee lopullisesti...

Eilen oli opinnäytetyöseminaari ja kypsyysnäyte koululla. Ne meni molemmat hyväksytysti läpi mikä tarkottaa sitä, että mä saan tradenomin paperit 30.5. Eli mun opiskelijaelämä on loppu kohta... En oo vielä miettiny tarkemmin mitä teen tälle blogille; vaihdanko vaan sen nimeä vai lopetanko kokonaan. En tiedä.

Eilen kun ilmotin äipälle mun valmistujaisjuhlista, sain taas kerran huomata miten ihmiset on rahanperään ja katkeria kun eivät sitten sitä saa. Nyt en puhu meidän äipästä, vaan mun enon vaimosta. Sillon maaliskuun alussa kuollut täti on miehensä kanssa testamentannu koko omaisuutensa mulle ja kolmelle muulle kummitytölleen. Mun kummivanhemmilla ei oo omia lapsia. Nyt kun on mennyt kaikille kummitädin ja kummisedän sisaruksille ja meille testamentissä mainituille tieto testamentista ja sen hyväksymiskirje, enon vaimo oli meidän äipälle sanonu että "no, siinähän maksaavat veroja sitten."

Mun mielestä toi on tosi katkeraa. Niillä on itellään rahaongelmia ja ois vissiin enon vaimo halunnu saada niihin helpotusta sitten ku mun kummisetä potkasee tyhjää. Se ihan varmasti odotti saavansa perintöä. Mua pisti tommonen kommentti kyrsimään. Eikö sitä voi olla iloisia toisten puolesta vaan pitää olla kyrpiintyny siitä ku ei ite saanu? Ja sitä paitsi mun kummisetä on vielä elossa ja tulee luultavasti olemaan vielä jonki aikaa, eli sitä perintöä ei ois todellakaan tullu ihan heti.

Vitsi meidän suku voi olla v-mäinen. Onhan se ollu jo monta vuotta selvillä kun ovat tapelleen mummon ja papan perinnöstä. No anyway, mulle tulee 25% perinnöstä joka tapauksessa jossain vaiheessa tulevaisuudessa...

Enpä oo tännekkään pitkään aikaan kirjottanu. Ei tässä kyllä oo mitään raportoitavaa ollukkaan. Miesrintamalla ei mitään uutta. Oon tullu siihen tulokseen ettei tästä kaupungista mulle miestä löydy ja musta on vissiin muutenki tullu liian nirso. Mä en enää ees jaksa vaivautua tutustumaan kehenkään baarissa. Se tuntuu vaan niin turhalta.

Vappu tuli ja meni. Olin lähes tulkoon selvinpäin ja varmaan ihan sika huippu seuraa. En mä jaksanu ees jutella kavereitten kanssa. Istuin ja näytin varmaan tosi v-mäiseltä. :) Noh...

Töissä oon ollu ja nyt oon alkanu taas lenkkeilemään. Aina sillon ku ei vettä tule taivaalta. Ostin jopa askelmittarin että tulis käytyä siellä lenkillä. Nyt sitä on sitten käytettävä, makso sen verran kuitenki. :)

Eli mun elämässä ei mitään uutta.

Tää nyt ei oo sattunu ihan viime päivinä vaan pari viikkoa sitten. Mua se on kuitenki kaivanu takaraivossa, ni kait se on tänne kirjotettava.

Olin Anushkan kanssa baarissa. Lähdettiin ihan kahdestaan liikenteeseen. Tarkotuksena oli vetästä nakit silmille ja perseet olalle. Mua kun oli vituttanu niin pahasti se tädin kuolema ja koulu. Meillä oli ihan hauskaa, Ozzi oli siellä ja Hemu. Niitten kanssa juteltiin ja naurettiin niitten jutuille. Oli Ozziki päässy taas baariin sisälle kun oli selvinpäin käyny pyytämässä anteeks käyttäytymistään ja luvannu olla kunnolla. Hemu ja yks sen kaveri päättivät puhua koko illan pelkästään englantia. Minä join tequilaa.

Yhdessä vaiheessa mulle tuli tylsää kun Anushka ja Ozzi alottivat kiehnäämisen ja mua alko väsyttämään. Lähdin sitten Hemun ja sen kaverin kanssa tupakalle. Hemun kaveri lähti kotiin ja me jäätiin kahdestaan juttelemaan. Vähän ennen pilkkua Anushka ja Ozzi tulivat ilmottamaan että lähteevät pois. Me jäätiin edelleenki Hemun kanssa kahdestaan.

Siitä lähdettiin sitten pizzaa hakemaan ja otettiin ne mukaan ja tultiin mun luokse ne syömään. Me siinä syötiin, istuttiin, juteltiin ja otettiin vähän vodkaa. Hemu oli vielä menossa kasiin kouluun ja pyys että se sais sen puoltoista tuntia tossa nojatuolissa olla. Mun puolesta se siihen pysty jäämään, ei se mua haitannu. Mä kävin ite omaan sänkyyni ja pian Hemu pyys saada tulla mun viereen ku siinä tuolissa oli huono olla. Sen jälkeen sitten pussailua ja vaatteita pois. Kun Hemu oli ottamassa mun alushousuja pois, mä sentäs tajusin siinä vaiheessa sanoa ei. Mitä meidän kaveruudelle ois käyny jos me oltas pantu?

Herättiin puol yks ku meidän äippä soitti ja ilmotti että olisivat iskän kanssa tulossa kahville. Siinä sitten sönkötin äipälle ettei ne nyt voi tulla. Mulla ei ollu vaatteita päällä ja mulla oli puoli alaston mies sängyssä, tervetuloa vaan kahville! Hemu lähti tän jälkeen ja mulle jäi outo olo.

Kerran oon tän jälkeen Hemun nähny ja se oli jotenki vaivautunutta vaikka mä olinki päissäni. Ihan persiistä tämmönen. Mua ei Hemu kiinnosta eikä Hemua kiinnosta minä. Mä tiedän sen. Me ei kuuluta yhteen niin millään tavalla. Oon kyllä tyytyväinen siihen ettei pantu. Toisaalta  JOS kaikki tulee olemaan nyt jatkossa vaivautunutta ja muutenki vaikeeta, ni eiks sitä sittenki ois kannattanu panna...? Toivottavasti vaan kaikki palautuu ennalleen.

Kunnon kännimokailua taas... =D